kuvannut: Soile Turunen
Kangasvuokon Cecilia, suloinen Cessi, ensimmäinen koiramme
Olen aina ollut täydellisesti "koirahullu". Muistan pyydelleeni meille
koiraa jo ihan pienenä mukulana. Vihdoinkin se päivä koitti,
jolloin vanhempani päättivät toteuttaa suuren unelmani. Monta kuukautta
olin jo tuijottanut Helsingin Sanomien ilmoituksia lahjoitetavista koirista.
Minulle ei ollut tuolloin väliä, oliko se vaikka millainen sekarotuinen.
Sopivaa ei kuitenkaan löytynyt.
Siskoni, silloin vielä vannoutunut kissaihminen, sanoi lopulta
ehdottomana kantana, että jos koira tulee täytyy sen olla
kunnollinen = eli rotukoira!
(Hauskaa sinänsä, että hän myöhemmin hankki itselleen 2
monirotuista koiraa: Zadrinan -95 ja Happyn -97.)
Uskoimme että "Lassie" olisi sopiva perhekoira, ja niinpä aloimme etsimään.
Yllättäen naapurimme päätti hankki samaan aikaa myös pk. Collien
ja hän antoi meille numeron kasvattajalle, jolta kuulemma löytyisi
pentuja. Ja niin kävi, että Hankasalmen asemalta lähdimme
hakemaan meille uutta perheenjäsentä, Kangasvuokon Ceciliaa.
Cessi oli CH Corydon Be Braven ja Swan-Song's Reginan -molempien
ensimmäisestä pentueesta, sekä Kangasvuokon kennelin ensimmäisestä
pentueesta ( Vuolasvirta palkinto 2002 ).
Olimme sopineet, että jokainen osallistuu koiran hinnan maksuun,
ja niinpä minäkin annoin koko silloisen omaisuuteni 200 mk tähän
suureen hankintaan.
Sisarukset Kangasvuokon Cecilia ja Charlotte
Cessin kanssa harrastin lähinnä vain tottelevaisuutta. Kilpailuissakin
kävin, mutta yleensä meidät naurettiin ulos kehästä. Cessikin nauroi
minulle. Kotona kaikki opitut temput sujuivat todella loistavasti, mutta
kilpailuissa "unohtui" mitä käskyt tarkoittivat. Lopulta luovutin ...
Kunnes Cessin olessa veteraani-ikäinen yritimme uudelleen ja 9-vuotiaana
Cessi siirtyi kahdella peräkkäisellä kisalla AVO-luokkaan huippupisteillä !
Näyttelyissäkin kävimme, mutta vasta veteraanina Cessi saavutti
pari kertaa SA:n ja oli samalla VSP- ja ROP- veteraani.
~ ~ ~
Kaunis monirotuinen Isabella
Rakkaudesta syntynyt Isabella, vahinkolapsi ja ruma ankanpoikanen
muutti meille Cessin ollessa 3½-vuotias, tuttavaperheeltämme.
Bellan isä on pk. collie Bellami Cherrie Danish Appolon ja emä
WalesinSpringerSpaniel Fin MVA Llowen Fata Morgana.
Rumempaa pentua saa hakea ja lisäksi Bella oli kotikylän kauhu
ja aikamoinen täystuho. Kerrankin äitini sanoi, ettei hän uskalla
edes komentaa sitä, kun se komentaa takaisin.
Bellasta kasvoi kuitenkin ihastuttava kaunotar ja luonteeltaan
lempeä ja leppoisa, kaikkia rakastava "spanieli". Bellaan ei voinut
olla rakastumatta, se oli lähes täydellinen - unelmakoira.
Juostessamme Match Show:sta Match Show:hun eräänäkin
kesänä, Bella voitti 5:sti Best In Show -tittelin!
Myöhemmin siskoni alkoi harrastamaan Bellan kanssa Agilityä
(III-luokka) ja tottelevaisuutta (ErikoisVoittaja-luokka), ja sai valtavan kipinän
lajeihin, sillä Bella oli loistava harrastuskoira ja menestyi kaikessa mihin
sen kanssa ryhtyi. Bella läpäisi myös luonnetestin upeilla pisteillä!
Valitettavasti Bella menehtyi jo ennen 9 vuotispäiväänsä, äkilliseen
vatsalaukun kiertymään, meidän kaikkien järkytykseksi.
Vielä näin 10 vuoden jälkeenkin kaipaamme Bellaamme valtavasti.
Jos Bellasta vain olisi olemassa rotu, olisi meillä nyt varmasti talo täynnä "Belloja" !
.. valitettavasti Bella oli ainutlaatuinen, joka suhteessa.
~~~
kuvannut: Martta Turunen
Iki-oma suurhankintani, ensimmäinen shelttini, Karion Miss Minita
Lähdin opiskelemaan Uuteenkaupunkiin syksyllä -92.
Vanhempani eivät suostuneet antamaan Cessiä minulle mukaan ja
olin tietysti hyvin onneton.
Seuraavana kesänä tapasin erään vanhan ystäväni joka oli vasta hankkinut
Shetlanninlammaskoiran, Peltsun kennelistä. Olin aivan myyty !
Aivan kuin Collie, mutta pieni ja vilkkaampi !
Totesin, että siinä olisi juuri minulle sopiva koira.
Pistin heti asian vireille ja lähdin kiireesti etsimään samanlaista
koiraa. Monien ihanien ihmisten avustuksella ( suuri kiitos etenkin
Ritva Varjoselle ~ Fomarin kennel ! ) löysin itseni Salme Pihalan
satumaiseen kukkakedon keskellä olevan kartanon yläkerrasta, jossa
kohtasin lumoavan silmäparin!
Se oli rakkautta ensisilmäyksellä, kun näin pienen 3vk:n ikäisen
Karion Miss Minitan...
Tiesin heti, että tuo pentu oli se mitä olin etsinyt.
Minitan tulon jälkeen lähti shelttimääräni kasvuun.
Kennelnimeni, Bosom Buddy's (= sydän ystävän ), sain vuonna -94
ja tämän ihanan rodun kasvattamisen aloitin vuonna -95.
Karion Miss Minita, Gold Honey's Janet Jackson ja Chaneta'n Michael
Lisäksi joukkoon muutti piristykseksi Kiinanharjakoira,
Joyway's Amulet of Love, syksyllä -97.
Baby oli todella suuri persoona varsin erikoisine tapoineen.
mm. salmiakkien varastelu keittiön pöydältä oli lempipuuhaa samoin
valkosipulin rouskuttelu yksi suurimpia herkkuja.
Babystä huolimatta sheltit ovat pysyneet lähimpänä sydäntä,
mutta ehkä jonain päivänä meillä vielä kirmaa uusi "Baby".